Uutisraivaaja-blogia kirjoittavat innovaatiokilpailun osallistujat.
Little Brother on kamerasovellus, joka piilottaa kuvatun materiaalin ja siirtää sen pois älypuhelimesta. Näin se suojaa uhkaavissa tilanteissa kuvaajaa ja kuvattua aineistoa. Maailmassa, jossa pian jokaisella on taskussaan älypuhelin, sovellus tekee uhkaavien tilanteiden taltioimisen ja tiedon levittämisen turvallisemmaksi ja helpommaksi niin toimittajille kuin tavallisille kansalaisille. Little Brother on nyt noin vuoden ikäinen. Ennen sitä olimme…
Nettitestien ja datajournalismin yhdistäminen tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tässä kirjoituksessa avaan yhtä näkökulmaa, jota emme ole tähän mennessä juuri ehtineet tuoda esille. Uutissisällössä lähdetään perinteisesti siitä, että artikkelit pitävät paikkansa vain julkaisuhetkellä. Jos verkkolehti kertoo artikkelia varten haastatellun tutkijan iäksi 24 vuotta, ei se päivitä sitä hänen myöhemmin täyttäessä 25 vuotta. Vastaavasti, jos se julkaisee uutisen…
Lähde tutkimusmatkalle etsimään tapaa jolla päätöksentekoa viedään avoimempaan ja lähestyttävämpään suuntaan! Topicalio-projektissa haluamme tehdä poliittiset päätökset sekä niistä päättävät henkilöt tutuksi kaikille. Tarjoamme myös päättäjille paremman kanavan saada kansalaisilta ohjausta. Olemme tänään avanneet Facebookiin sivun missä kerromme lisää ajatuksistamme ja mitä kautta toimintaan pääsee mukaan sekä vaikuttamaan. Lähikoulut yhdistetään, keskuspuistoon hiihtokielto, rantamaisemaan kerrostaloja! On toki…
Reetta Nousiainen / Long Play Long Playn ensimmäinen Uutisraivaaja-vuosi alkaa olla lopuillaan. Vuosi on tuonut mukanaan paljon sellaista, josta ensimmäisen toimintavuotemme aikana pystyimme vain unelmoimaan. Palkintoraha on mahdollistanut monenlaisia kehityshakkeita ja jopa palkattua henkilökuntaa. Vuoden alkupuolen Long Playssa oli puolipäiväisesti töissä kaksi henkilöä: päätoimittaja ja toimitussihteeri. Syyskuussa organisaatioon palkattiin toimitusjohtaja, ja hänen rinnallaan puolipäiväisesti jatkaa…
Riku Siivonen / Long Play Olen muutaman viime vuoden aikana päätynyt eri syistä viettämään aikaa niin sanottujen start up -piirien läheisyydessä. Siellä tapaamillani ihmisillä on intoa, kykyä, paloa ja voimaa. Se on virkistävää ja innostavaa. Mutta koska olen luonteeltani hieman synkkämielinen, olen kuunnellut erityisen tarkalla korvalla joitakuita sivulauseita. Niissä vanhemmat enkelit neuvovat, että aivan ensimmäiseksi…
Long Play aloitti toimintansa vuonna 2012 vain 500 euron alkupääomalla. Sillä maksettiin ensimmäisen jutun kuvittajalle ja hankittiin flaijereita ja rintanappeja lanseerausbileisiin. Niiden kautta lukijoita ohjattiin kolmansien osapuolien kauppoihin, kuten Elisan sähkökirjakauppaan ja Readberry-palveluun, jotka myivät juttujamme e-kirjoina.
Kevättalvella 2013 On Display oli vain nimi idealle. Puoli vuotta myöhemmin nimellä on sisältöä. Seuraavassa pieni katsaus siihen mitä tapahtui.
Kun olin pieni, meillä luettiin Richard Scarryn kirjaa Mitä ihmiset tekevät. Kirja kertoo siitä, mitä aikuiset tekevät päivisin. Nykyään tarvittaisiin kirja aikuisille kertomaan siitä, mitä lapset ja nuoret tekevät.
Monesti vitsit ja parodiat onnistuvat kertomaan paljon enemmän todellisuudesta kuin vakavaluonteiset määritelmät. Niin tekee myös sutkaus, jonka mukaan startup on yritys, joka ei oikein tiedä, mikä on sen tuote, ketkä ovat sen asiakkaat ja miten se aikoo tehdä rahaa. Kun markkinat, asiakkaat ja tapa tehdä rahaa ovat kysymysmerkkejä, tapa lähteä liikkeelle on tehdä rohkeita hypoteeseja…
Long Play on toisenlainen media. Kun sanomalehdet lyhentävät pääjuttujaan 2500 merkkiin, me kirjoitamme 50 000 merkkiä. Kun mediataloissa uskotaan, ettei kukaan jaksa lukea näytöltä pitkiä tekstejä, me päätämme julkaista pirun pitkät juttumme vain digitaalisessa muodossa. Kun toisaalla verkkotoimittajien täytyy julkaista tietty määrä juttuja työvuoronsa aikana, me julkaisemme 12 juttua vuodessa.