Voconaut 2019: Vesä Vänskä (vas.), Pinja Mustajoki ja Tommi Mäki. Kuva: Matilda Gronow.
Sarjassamme Uutisraivaaja-alumni selvitämme vanhojen UR-finalistien kisamuistoja. Tommi Mäki päivittää blogissaan vuonna 2019 kisanneen Voconautin kuulumiset.
Kannattaako tykätä – Voconautin henkinen statuspäivitys
Monien tapaan myös Voconautille viime vuosi oli täynnä muutoksia. Tiimi- ja yhteistyökuvioiden rakennetta äkisti sekoittanut pandemia ei tosin onnistunut kuin tönäisemään meitä: olemme pystyssä, matkaa kuljetaan. Kuten monille, suurimmat muutokset ovat meillekin tapahtuneet henkisesti – ajattelutavoissamme.
Tärkeimpänä voi pitää yhtiömme syvimpien arvojen orgaanista uudelleenjärjestelyä, joka perustuu aiempaa monipuolisemmin hankittuun kokemukseen – oli kyse meistä yrityksenä tai ihmisinä.
Kuten populaari anti-self-help -kirjailija Mark Manson esittää, aikuisen erottaa lapsesta kyky perustaa toimintansa vaivalla itselleen selvitettyihin arvoihin. Näin on riippumatta siitä, tuntuuko jokin teko itselle “hyvältä” tai onko se missään määrin hyödyllinen itselle. Kokemuksellisesti voin varmentaa: puhtaasti omaa tunnettaan tai etuaan seuraava taho edustaa aina biologian voittoa inhimillisestä kulttuurista.
Voconautille on muodostunut olennaiseksi, että toimintamme perustuu huolella määritetyn oman arvopohjan ylimpiin arvoihin – jotka ovat sekä toissijaisten (kuten oman yhteisön hyväksynnän suhteen helppojen) näennäisarvojen että omien alempien motivaatioiden (kuten itsekeskeisten päätösten) ulottumattomissa. Yksi arvoistamme on valistuksen ajan synnyttämä usko yhteiseen ja avoimeen keskusteluun, jossa joka osapuoli ymmärtää palvelevansa koko yhteisön pyrkimystä totuuden selvittämiseen huolimatta siitä, että ajoin olisi vaikeaa tunnetasolla aidosti kommunikoida – eli kuunnella muita kyeten myös vastaanottamaan eri ajatuksia reflektoitavaksi. Toinen ydinarvomme on skeptisyys valmiita asenteita kohtaan; ajatuksen suosio ei ankarasti tarkasteltuna vielä kerro mitään ajatuksen totuudellisuudesta. Tämän voi tiivistää valistusfilosofi Voltairen kuuluisaan toteamukseen: vaikken hyväksyisikään sitä, mitä sanot, puolustan oikeuttasi sanoa se ikuisesti.
Someaikana paine samastaa ajatuksen suosio ja totuus on kuitenkin alati läsnä. Omaa peilikuvaansa rakastamaan tottunut maailma on myös valmistautunut kehäperustelemaan hegemoniansa “joukkojen viisauden”, somekielellä parviälyn perustein. Journalismin henkeä on kuitenkin palveltava mainiten kirjailija G.K. Chestertonin huomio siitä, että modernin maailman erityispiirre ei lopulta ole sittenkään sen skeptisyys – vaan, että se on tietämättään dogmaattinen. Aito kulttuurinen haaste on julkisen tilan yhtäaikainen polarisaatio ja totuuden ottaminen suositusta lähteestä annettuna valmiina pitchinä, joka on lopulta lähinnä uskoa hierarkiaan.
Kukapa meistä ei haluaisi “intuitiivisesti” kuulua voittajiin? Tai kuten Facebookin varajohtajana aiemmin toiminut Chamath Palihapitiya (joka päätti sittemmin lähteä yhtiöstä) sanoo:
We curate our lives around this perceived sense of perfection because we get rewarded in these short-term signals –hearts, likes, thumbs-up– and we conflate that with value, and we conflate it with truth. And instead, what it really is is fake, brittle popularity…
Somelogiikalle ominaista on Palihapityan viittaama popularity, siis pop. Onkin perusteltua tehdä analogia somen ja aiemmin syntyneen popkulttuurin logiikan välille; sovelluksen on tarkoitus olla sticky aivan kuten popbiisin tulee olla catchy. Somen muotokieli on tykättävää ja selkeää pitchiä, popkappaleen päähän jäävän hookin tyylistä. Ajatus popmusiikin koukuttavuudesta ja somealustojen tarttuvuudesta on yksi ja sama – molemmissa pyritään maksimoimaan kokijan psyykkinen addiktio. Olennaista ei ole sanoman syvyys, vaan se, miten affektiivista, tarttuvaa ja hyvältä tuntuvaa materiaalia pystyt tuottamaan. En työskentelisi tarinoiden parissa, ellen näkisi tämän toiminnan arvoa. On kuitenkin kysyttävä, mitä erityispiirteitä juuri journalismin totuuden tavoittelulla edellytetään olevan. Sen tulevaisuus ei voi koostua retoriikasta, estetiikasta, narratiiveista ja sosiaalisesta validaatiosta, jos se haluaa oikeuttaa itsensä someen verrattuna totuudellisempana välineenä.
Voconautin yli 2-vuotisen taipaleen aikana olemme jo kokeneet monia nousuja ja laskuja. Voittojen ja finaalien myötä olemme käsinkosketeltavasti itse kokeneet sen, mistä somessakin on kysymys: sen, kuinka häilyväistä suosio ja pidettävyys on. Vanha viisaus, että luottamus ja ystävyys testataan juuri silloin, kun ihminen ei ole vahvimmillaan, pitää kokemuksemme mukaan hyvin paikkansa. Monella tapaa tuo outo totuus on kuitenkin hyvä asia. Se pakottaa tarkentamaan syvimpiä arvojasi, sitä miten ja keiden kanssa haluat käyttää elämäsi ainoat, kallisarvoiset minuutit.
Koronavuoden isoin opetus Voconautille on ollut, ettei koskaan kannata tinkiä perusarvoistaan. Ei, vaikka se tuntuisikin helpolta, hyvältä, validoidulta ja muiden rohkaisemalta joko suoraan tai käänteisesti, yhteisön suosion menetyksen pelon kautta. Hyvältä tuntuvat asiat voivat olla toksisia totuuden näkökulmasta, ja tästä tulisi puhua enemmän.
Samaa suosittelemme kaikille. Kun ei esitä mitään, ja unohtaa kaikki addiktionsa – muiden somevalidaation, tai taloudellisen, tunneperusteisen tai muun arvopohjattoman, maailman vaikutuskoneistojen armoilla olevan lyhytnäköisen hyödyn – oikeat yhteistyökumppanit löytyvät kyllä ajan myötä.
Mitään suhdetta ei voi syntyä ilman ajatusten aitoa vaihdantaa. Tämä on ensimmäinen arvo, jota ilman ei voi syntyä mitään.
Siksi Voconaut on mediayhtiö. Haluamme tulevaisuudessa löytää juuri ne ihmiset ja yhteisöt, jotka näkevät kommunikaation itsensä olevan se perusarvo, joka taukoamatta paperilla toisiinsa kytkeytyneestä sosiaalisesta mediasta – media, yks. medium; välittäjä – paradoksaalisesti puuttuu. Voconaut välittää aidosta yhteydestä, siitä jossa on luontaista kitkaa. Vain yhteyden kautta on mahdollista kommunikoida, luoda yhdessä asioita. Jos tätä ydinarvoamme ei löydy yhteisöstä, sen on hyväksyttävä, että kukin yhteisö saa juuri ne yhteisen innovaation hedelmät, jotka se ansaitsee. Jos tilaa autenttiselle yksilölliselle ilmaisulle ei ole, käpertyy kaikki lopulta erillisiksi rinnakkaistodellisuuksiksi, joissa ihmisten sisäinen maailma ja ulkoinen käytös elävät ristiriidassa. Journalismilla on yhä edellytykset luoda ihmisille yhteisesti avautuvia todellisuuksia – välittämättä somen rakenteellisesta, mielen autonomiaa algoritmein ohjaavasta näytelmästä.
Ainoa, mitä tarvitaan, on uskallus tehdä totuuden tavoittelusta kannustettavaa ja energisoivaa.
Aitoa vuotta 2021 kaikille,
Tommi Mäki CEO
Voconaut Oy
