Uutisraivaaja-alumni: Naapurisopu

Sarjassamme Uutisraivaaja-alumni kysymme vanhojen UR-finalistien kisamuistoja, ja otamme selvää, mitä heille kuuluu nyt.

Naapurisopu, käyttäjien maantieteelliseen läheisyyteen perustuva mikroblogi, oli kisaamassa ensimmäisessä Uutisraivaajassa vuonna 2011. Mitä tiimille nyt kuuluu? Torsti Schulz, Stefan Richter ja Maria Viitanen vastaavat. Mukana Naapurisovussa olivat myös Joona Lassila ja Martin Richter.

Mitä teille on jäänyt päällimmäisenä mieleen Uutisraivaajasta, millainen kokemus se oli?

T: Uutisraivaaja oli hyvin positiivinen kokemus. Vaikka jo silloin koko innovaatio-jargon oli lievästi rasittavaa, jotkut sanat kuluvat nopeasti puhki. Itse projektin toteuttaminen oli todella hauskaa, vaikka (tai koska) usein tuntui siltä, ettemme tarkalleen tienneet mitä olemme tekemässä ja oliko toivoa siitä, että projektimme onnistuu. Siitä näkökulmasta onnistuimme kuitenkin paremmin kuin ainakaan itse odotin. Oli tietysti haikeaa, vaikkei ollenkaan odottamatonta, kun hyvin intensiivisen Uutisraivaaja-kesän jälkeen projekti hiljalleen hiipui.

S: Tähän en osaa vastata niin hyvin, kun olin vain yhdessä tapahtumassa läsnä. Aika jännittävää oli kuitenkin kaikin puolin osallistua tuohon.

M: Mun näkökulma Uutisraivaajaan oli tosiaan aika painottunut siihen testausvaiheeseen. Päällimmäisenä jäänyt mieleen se projektina. Siitä puolestaan päällimmäisenä mielessä se, että vaikka itsekin pidin ideaa hyvänä ja tavoitetta vielä parempana, joko itse toteutus oli sen verran raaka/tekninen, ettei se kokeiltaessa vielä kunnolla lähtenyt toimimaan tai sitten se olisi vaatinut vielä isomman alkuporukan ja pidemmän testiajan.

M: Periaatteessahan ”teknisyys” Otaniemen kontekstissa ei olisi ollut haitta, mutta ehkä harrastuneisuutta vaativa sovellus vaatii myös sen, että innostus lähtee vahvasti käyttäjästä itsestään.

Jep, tästä pohdinnasta huomaan, että kun ajattelen Naapurisopua, jotenkin haluan edelleen analysoida ideaa ja sen toteutusta. Oli lopulta tosi siistiä päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Näin jälkikäteen en ehkä silloin ihan täysin arvostanut tätä mahdollisuutta.

Luulen, että minulla oli silloin kaikesta huolimatta vähän sellainen virheellinen käsitys, että jos idea ei heti lähde toimimaan, se on merkki siitä, ettei kannata jatkaa. Nykyään ajattelen, että alkuperäinen idea on vasta ensimmäinen askel pitkällä polulla.

Millainen vaikutus kilpailulla oli urapoluillenne ja ammatilliseen asenteeseenne?

T: Luulen, että suora vaikutus urapolkujen suuntaan ei ollut kovinkaan näkyvä, koska jatkoimme Uutisraivaajan jälkeen pääosin samoilla (opinto-)poluilla. Kokemus varmasti lisäsi uskoa siihen, että asiat kyllä oppii eikä aina tarvitse etukäteen osata läheskään kaikkea, kun ryhtyy johonkin uuteen.

S: Silmiä avaava, että mahdollisuuksia yrittää omatoimisesti on, ja että sitä tukevia tahoja löytyy. Vaikka yrityksestä.

M: En näe, että minulle kilpailulla olisi ollut kovin suuri yksittäinen vaikutus urapolullani, mutta se selkeästi liittyy pitkäaikaisiin kiinnostuksenkohteisiini, jotka tällä hetkellä ilmenevät kaupunkisuunnittelualalle pyrkimisenä.

Miten Uutisraivaaja ohjasi innovointianne, olisiko Naapurisopu2020 toteutunut ilman kisaa? Entä mitä projektille kuuluu nykyään?

T: Ilman Uutisraivaajaa Naapurisopu olisi varmasti ollut vain irrallinen kokoelma kapakkakeskusteluja ystävien kesken. Nimikin keksittiin vain koska kilpailuun projekti tarvitsi nimen.

Projekti jatkoi hiljaiseloa vielä vajaan vuoden erilaisina jatkokehitysideoina, muistiinpanopinoina sekä keskeneräisinä softa-prototyyppeinä. Muut porukat jatkoivat omia opintojaan ja minä päädyin suorittamaan sivaria, joten projektiin käytettävä aika väheni nopeasti. Meillä oli keskusteluja Saksassa ja Intiassa toimivan berliiniläisen kaupunkitutkijakaverin kanssa sekä suunnitelma workshopista Englannissa enemmän projektin teknologiapuoleen liittyen, mutta ne eivät lopulta toteutuneet, ainakaan meidän osaltamme.

Ehkä Naapurisopu oli media- tai ainakin älypuhelinten- ja tablettilaitteiden sekä niiden kehitys- ja sovellusjakeluympäristöön ehkä hieman liian anarkistinen lähestymistavaltaan, jotta sillä olisi ollut aikoinaan suuret mahdollisuudet.

Miten suomalaista mediainnovaatioiden kenttää tulisi mielestänne kehittää?

S: Ellei se tapahtuu jo, panostaisin nykyisten tomintamallien lisäksi yhteistyöhön Suomessa ja ulkomailla toimivien erittäin virkeiden kasvuyritysmaailman järjestöjen kanssa (Slush, Start-up Sauna…). Se saattaisi edistää uusien yritysmuotojen ja toimintamallien löytämistä. Lisäksi laajentaisin tukitoimintaa myös nuorempiin toimijoihin: nuorilla ja esimerkiksi tuoreilla ylioppilailla saattaa olla mullistavia ja sopivasti hulluja ideoita, joiden kokeilemaan pääsemisestä sekä yhteiskunta että heidän kasvatuksensa luoviksi tekijöiksi hyödyntäisi.

T: Esimerkiksi Long Play on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvitse vain pelkästään jotain uutta ja erikoista, vaan uskoa siihen mitä tekee ja tehdä se hyvin. Hyvää journalismia on kovin vaikea korvata pelkillä innovaatioilla, mitä ne sitten olisivatkaan. Mutta ne voivat tukea toisiaan ja siinä Uutisraivaajalla on tärkeä rooli.

M: Suomalaisesta mediainnovaatiokentästä minulla on sellainen käsitys, että Uutisraivaaja on siinä aika keskeinen toimija. Hienoa, että kilpailu on olemassa. Luulen, että sen vaikutukset näkyvät vielä enemmän pitkällä tähtäimellä (ainakin eräitä kisassa menestyneitä juttuja seuranneena voisi kuvitella).

Vapaa sana ja terveiset nykyisille finalisteille?

S: Kiitos tämän jännän mahdollisuuden tarjoamisesta. Uusille finalisteille onnea yrittämiseen!