Uutisraivaaja-vuosi alkaa olla lopuillaan. Kukan konsepti on muovautunut kauden aikana, mutta perusidea on edelleen sama: toimittajan tulee löytää asiantuntijoita helpommin, koska media tarvitsee monipuolisempaa tietoa.
Kerroimme viimeksi testaavamme toista pilottia ja sen myötä uusia tapoja avata keskustelua toimittajien ja asiantuntijoiden välille. Pilotti on nyt päättynyt ja tulokset selvillä. Nyt tiedämme taas paremmin, kuinka jatkaa Kukan kehittämistä.
Vuoden aikana olemme myös tulleet yhä tietoisemmiksi konseptiamme määrittelevistä haasteista. Suurin haaste liittyy siihen, kuinka laajaa ja monisyistä ongelmaa oikeastaan yritämme ratkaista. Median moniäänisyys on ongelma, joka koskettaa koko yhteiskuntaa median kuluttajista päättäjiin. Ongelman ratkaisu on lähtökohtaisesti toimittajien ja asiantuntijoiden käsissä. Kuitenkin heidän valmiuksiinsa panostaa ongelman ratkaisuun liittyy useita osittain heistä riippumattomia tekijöitä.
Pilotin myötä on selvinnyt, että esimerkiksi toimittajan ihanteen ja arjen välillä on selkeä ero. Median moniäänisyys ei nimittäin valitettavasti ole sellainen ongelma, joka määrittelisi ratkaisevasti toimittajan arkipäiväistä työtä. Jos haastattelet kiireessä samoja asiantuntijoita kuin muutkin, ei valintaa määrittele tavoitteet moniäänisyydestä tai olennaisimman tiedon löytämisestä. Valintaa määrittelee se, vastaako Googlesta tai kollegalta löydetty asiantuntija puhelimeen. Vähitellen tietyt näkökulmat ja lähteet painottuvat, eikä ongelmaa edes ensisilmäyksellä näe. Todistetusti se voi olla olemassa, mutta jää kiireessä to do -listalle.
Miten tällaisia ongelmia ratkaistaan?
Katsotaanpa hetki länteen. Ruotsissa on toiminut noin kuuden vuoden ajan Rättviseförmedlingen-niminen järjestö, joka tekee töitä moniäänisen ja tasa-arvoisen median puolesta. He tuovat ongelmaa esiin medioille yhä uudestaan ja uudestaan ja luovat median kuluttajien avulla median suuntaan yhä enemmän painetta moniäänisemmän sisällön puolesta.
Rättviseförmedlingen analysoi vuosittain käytännössä lähes manuaalisesti pari tuhatta uutisartikkelia ja julkaisee raportin ruotsalaisen median moniäänisyydestä. Tänä vuonna he keskittyvät asiantuntijaääniin. Luvut ovat samat kuin Suomessa: kokonaisuudessaan 70 prosenttia median haastattelemista asiantuntijoista on miehiä ja vain 30 prosenttia naisia. Lisäksi he laskivat muiden kuin pohjoismaalaista alkuperää olevien asiantuntijoiden määrän, joka oli viime vuonna minimaaliset 3 prosenttia.
Nämä viisi miestä kommentoivat joka kolmannessa finanssikriisiä koskevassa uutisessa (klikkaa kuvaa päästäksesi tutkimukseen)
Se, kuka puhuu mediassa, vaikuttaa yhteiskuntaan. Näitä vaikutuksia Rättviseförmedlingen nostaa esiin ja kouluttaa toimittajia huomioimaan moniäänisyyden työssään paremmin. Koulutuksissa annetaan käytännön vinkkejä toteutettaviksi jokapäiväisessä työssä, kuten “pitääkö haastateltavan olla professori, vai kävisikö muu tutkija yhtä hyvin?” ja “kysy sopivia haastateltavia joltain muulta kuin toiselta toimittajalta”.
Järjestö on tehnyt vuosien työn, jotta ongelma tunnustettaisiin Ruotsissa. Nyt syksyllä he alkavat keräämään toimittajille Kukan tapaan asiantuntijatietokantaa. Me Kukan kanssa olemme hypänneet ongelman jatkuvan todentamisen ohitse suoraan ratkaisun hakemiseen. Voisimme kysyä itseltämme: onko liian aikaista yrittää ratkaista ongelmaa, jota ei oikeastaan vielä edes ole median näkökulmasta ihan pakko ratkaista?
Meidän mielestämme ei. Se ei ole kovin helppoa, koska “löytyisikö juttuun joku muu asiantuntija, tätähän aina haastatellaan” tai “mistä löytäisimme haastateltavaksi jonkun naisen” eivät ole koko totuus kun ajatellaan toimitusten arkea ja tavoitteita. Ihan yhtä lailla toimituksissa ajatellaan, että lukijoita kiinnostaa että mitäköhän Sixten Korkman ja Esko Valtaoja nyt ajattelevat tästäkin asiasta. Heidän mielipiteensä ovat toki kiinnostavia, mutta eivät edistä monipuolista tiedonvälitystä (jopa Sixten moittii toimittajia samojen henkilöiden haastattelemisesta).
Tästä huolimatta lähes kaikki haastattelemamme toimittajat ovat olleet sitä mieltä, että median moniäänisyys on ihan oikea ongelma. He ottaisivat mielellään käyttöönsä työkalun, jolla asiantuntijoita löytäisi nopeammin ja helpommin. Kukan pilottiversiota ahkerimmin käyttäneet ovat olleet toimittajia, joilla ongelma on läsnä jokapäiväisessä työssä: pitää löytää uusia ääniä ei vain moniäänisyyden varmistamiseksi, vaan koska tarve uusille näkökulmille ja haastateltaville on jatkuva. Heillä on siis työssään kannustimia käyttää ja löytää uusia ääniä.
Kukan kehittäminen kaikkien toimittajien tarpeet täyttäväksi ei käy hetkessä. Jotta toimittaja kokisi saavansa mahdollisimman paljon hyötyä, pitää Kukassa olla vielä suurempi määrä asiantuntijoita. Nyt pilotin jälkeen laajennamme asiantuntijajoukkoa reippaammin. Kun toimittajalla tulee olemaan mahdollisuus nähdä laaja ja läpinäkyvä katsaus eri alojen asiantuntemukseen, myös käsitys asiantuntijuudesta voi alkaa pikkuhiljaa muuttua. Olisiko joskus hedelmällisempää tuoda yhteen esimerkiksi muutama tutkija kuin median asiantuntijoina jo paikkansa lunastaneet professori ja kokemusasiantuntija? Voisiko talousasioista tietää joku muukin kuin pankkiekonomisti?
Kokonaisuudessaan Kukan tilanne näyttää hyvältä. Konseptimme on muovautunut kevään ja kesän aikana sellaiseksi, että sitä kannattaa kehittää tällaisena eteenpäin. Lisäksi tavoitteena on saada Kuka pyörimään omillaan, jotta toiminta ei ole ulkopuolisesta rahoituksesta riippuvaista. Vaikuttaa siltä, että tavoite on saavutettavissa.
Toivotamme kaikille aurinkoa syksyyn!
Mari Vaara & muut Kukat
