Kenen ääni mediassa kuuluu?
Siinä kysymys, josta lähdimme Kukan kanssa liikkeelle reilu vuosi sitten.
“Ei kovin monen”, oli mediatutkimusten vastaus. Saman vastauksen antoivat myös toimittajat ja asiantuntijat.
Lähdimme kehittämään ongelmaan ratkaisua. Halusimme monipuolistaa median asiantuntijaääniä lisäämällä niiden tarjontaa. Toimittajat voisivat nopeasti ja kätevästi löytää uusia ääniä laajasta tietokannasta. Pitäisi syntyä match toimittajan ja asiantuntijan välillä.
Selvisi, ettei ratkaisu olekaan aivan näin yksinkertainen. Löysimme ensimmäisen pilotin jälkeen edestämme toisen kysymyksen.
Minkälaiseen asiantuntijaan toimittaja ottaa yhteyttä?
Sulavasanaiset kommentaattorit eivät petä. Kun on kiire, toimittajan täytyy pystyä luottamaan siihen, ettei yhteydenotto asiantuntijaan ole turha. Jos luottamusta ei ole jo ennestään toimittajan ja asiantuntijan välillä, se pitää siis pystyä luomaan etukäteen.
Juuri nyt käynnissä olevassa toisessa pilotissa kiinnitämme enemmän huomiota luottamukseen ja sen luomiseen toimittajan ja asiantuntijan välille.
Teemme sen kuvaamalla asiantuntijuutta laajasti ja läpinäkyvästi: ei ainoastaan asiantuntijan tutkimuksellista osaamista, vaan myös kommunikaatiotaitoja. Taidot toki kehittyvät sitä mukaa, mitä enemmän pääsee ääneen, kuten Sixten Korkman ja Jaakko Hämeen-Anttila kertoivat toisessa blogipostauksessamme.
Myös asiantuntijan luottamus toimittajaa kohtaan kasvaa mediakokemuksen myötä. Lähtökohtaisesti asiantuntijat tuovat mielellään osaamistaan median ja yhteiskunnan käyttöön, mutta vanhanaikainen tiedeviestintä on yksipuolista. Vain keskustelukumppanien välillä asetelma on tasavertainen.
Testaamme paraikaa toisessa pilotissamme uusia tapoja avata keskustelua toimittajien ja asiantuntijoiden välille. Asiantuntijamme tekevät toimittajille näkökulmaheittoja ja kertovat mistä mediassa pitäisi keskustella juuri nyt. Asiantuntija siis tuo toimittajalle syvällisempää tietoa oman alansa keskustelusta ja toimittaja voi ideoida aihetta oman ammattitaitonsa kautta pidemmälle.
Nykyiset kysymyksemme ovat: Mistä aiheista mediassa keskustellaan? Voiko juttuaiheiden ideointia tehdä avoimemmaksi?
Kumpikaan osapuoli – ei toimittaja eikä asiantuntija – ole milloinkaan objektiivinen, eikä niin pitäisikään olla. Tärkeää on avoimuus omista taustoista ja tietolähteistä.
Kuka toivottaa kaikille keskustelevaista kevättä!