Kevättalvella 2013 On Display oli vain nimi idealle. Puoli vuotta myöhemmin nimellä on sisältöä. Seuraavassa pieni katsaus siihen mitä tapahtui.
Kuvataiteen merkitys kulttuurissamme sekä arkipäivässämme perustuu siihen, millaiset välineet meillä on sanallistaa taideteoksia ja niiden aikaansaamia kokemuksia. Vaikka makuasioista ei tunnetusti ole mielekästä kiistellä, voidaan taiteen ympärille muodostuvasta keskustelusta löytää toinen erittäin mielekäs ja perusteltu näkökulma.
Taiteen sanallistaminen on aina yritys ottaa haltuun uusi ja tuntematon alue. Painotus on tässä sanalla yritys, sillä taideteoksilla on luonnostaan paikkansa tyhjentävien määritelmien ulkopuolella. Yhden ainoan oikean tulkinnan sijaan keskustelun arvo perustuu sen moniäänisyyteen.
Yksinkertaisessa muodossaan On Display luo puitteet edellä kuvaillulle taidekeskustelulle.
Oleellinen lähtökohta On Displayn kehittämisessä on ollut ajatus yksittäisen teoksen kohtaamisesta ja tuon kohtaamisen synnyttämän kokemuksen jakamisesta. On ollut jännittävää seurata, miten kirjoittajat, joista useimmille perinteinen näyttelykritiikki oli entuudestaan tuttu juttutyyppi, ovat ottaneet vastaan ajatuksen yksittäiseen teokseen keskittyvästä tekstistä. Siinä, missä näyttely on vahvasti sidottu paikkaan ja tiettyyn ajankohtaan, asettuu yksittäinen työ vastahankaan ohi kiitävän ajan kanssa, jatkaen elämäänsä näyttelystä ja esitystilanteesta toiseen. Toki nykytaiteessa on käytössä myös sellaiset teoreettiset lähtökohdat kuin paikkasidonnainen taide ja tapahtumallisuus, mutta pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna nimenomaan kuvataide on esitysmuodoltaan pysyväistä. Tulevaisuuden On Displayn visiossa yksittäiset teokset muodostavat kiintopisteitä, joiden ympärille ja välille teoksia koskeva keskustelu rakentaa oman kudoksensa.
Yksittäinen teos ja siitä kirjoitettu tulkinta ovat yksinkertaisin rakenne, joka tarvitaan kokemuksen välittämiseen. Sitten seuraa kysymys, kuinka tämä lahja paketoidaan, kenelle se toimitetaan ja miten viedään perille?
Keväällä 2013 teimme haastatteluja ja testasimme On Displayn mobiilikäyttöä sekä sisältöjä. Tulosten perusteella oli selvää, että ydinkäyttäjämme eivät oleet uusimman tekniikan suurkuluttajia vaan päinvastoin. Hyvin varhaisessa vaiheessa meille paljastui paradoksi: uusi teknologia, jonka tarkoituksena oli helpottaa tiedon välittymistä, asettuikin sen esteeksi.
Testitilaisuuksien dokumentointi osoitti, että harjaantumattomalta käyttäjältä vaaditaan hyvin paljon huomiota ja keskittymiskykyä pelkän laitteen ja applikaation käyttöön ennen kuin edes varsinaiseen sisältöön päästään käsiksi. Eniten kiitosta saivat kuvat ja lyhyet, yhteen lauseeseen tiivistetyt oivallukset, jotka auttoivat kuvan ymmärtämisessä. Nopeuden ja helppouden korostaminen asettuivat kiehtovaan ristiriitaan hidasta katsomista ja syväluotaavaa tulkintaa painottavan lähtökohtamme kanssa.
Lopulta yksinkertaisin ratkaisu on osoittautunut parhaaksi. Tällä hetkellä viikottain julkaistava taidekritiikki lähetetään tilaajille sähköpostilla, joka sisältää kuvan teoksesta, tekstin, ajankohtaistiedot ja aiheeseen liittyvän linkkilistan. Sähköposti tavoittaa lähes jokaisen, se on samaan aikaan henkilökohtainen, mutta helppo jakaa laajalle tilaajaryhmälle. Mikäli tilaajalla on käytössä mobiililaite on erittäin todennäköistä että sitä käytetään myös sähköpostin lukemiseen. Kritiikit julkaistaan lisäksi On Displayn verkkosivuilla, mikä tekee artikkelien jakamisen sosiaalisessa mediassa hyvin vaivattomaksi.
Tilaa On Displayn viikottainen taidekritiikki:
www.ondisplay.fi/newsletter/subscribe/
Kirjoittaja: On Displayn Tuomo Rainio
