Taidekritiikki etsii kotia
Edessä on tyhjä taulu. Se on oven kokoinen. Kun astun lähemmäs, huomaan, että se ei ole tyhjä, vaan täysi. Täynnä peukalon pään kokoisia valkoisia numeroita, jotka on maalattu järjestyksessä ja niin tiheään, että ne puoliksi peittävät toisensa. Tulee outo tunne, mutta sanat puuttuvat. Kuvataiteen kritiikistä on puhuttu viime päivinä enemmän kuin aikoihin. Oikeastaan kritiikin käsittely…