New York Timesin Michael Zimbalist kertoi minulle, millaisia mediaan liittyviä sijoituksia he aikovat tehdä lähivuosina. Kenties näistä huomioista saa ajatuksia Uutisraivaaja-kilpailuun?
Vierailin New Yorkissa käydessäni New York Timesin tuotekehitysosastolla, ja keskustelin Michael Zimbalistin (Twitter) kanssa heitä kiinnostavista media-alan ideoista ja suunnista.
New York Timesin haasteet
New York Timesin haasteet ovat Zimbalistin mukaan ”Hyvin tunnettuja ja hyvin dokumentoituja”. Digitaalinen liiketoiminta on suurin akileenkantapää, sillä yhä 75% tuotoista tulee printtilehdestä. Mainostuotot ovat noin puolet lehden tuloista, mutta mainonta digitaalisessa ympäristössä on haastavaa.
Facebookin tulo markkinoille tuntui hänen mukaansa kaikissa mainonnalla elävissä liiketoiminnoissa. Käytännössä Facebook veti itselleen nopeasti suuren palan maailman mainosbudjeteista. Mainosmarkkina on haavoittuvainen ja liikkuu nopeasti. Siksi Times pyrkii tilaustuottoihin netissäkin.
Zimbalist uskoo, että New York Times pystyy mukautumaan digitaaliseen liiketoimintaan. Se kuitenkin vaatii rohkeaa suhtautumista uudenlaisiin myyntikanaviin ja mainostuskeinoihin.
Timesilla pohditaan tapoja nopeuttaa digitaaliseen siirtymistä. Erityisesti heitä kiinnostaa digitaalisten sivunlatausten tuottojen lisääminen. Lisäksi heillä on useita etuja, joita he eivät ole onnistuneet hyödyntämään. Tällaisia ovat muun muassa journalistit brändinä (”Times on kykytoimisto”).
Zimbalist lisää, että Times ei myy uutisia, vaan arvostelukykyä (’judgement’).
New York Timesin investointikohteet
New York Times haluaisi investoida seuraavien vuosien aikana erilaisiin videoalustoihin, ja uudenlaisiin kuluttaja-alustoihin. Lisäksi he haluaisivat hyödyntää etujaan (’asset’) aiempaa tehokkaammin.
Videoalustat
Times on aloittamassa kokeiluja erilaisilla videojulkaisumenetelmillä ja -tavoilla. Zimbalist myöntää, että videon tuottajan on nykyään oltava Youtubessa, mutta heitä kiinnostaisi yleisö myös oman verkkosivun sisällä videotuotteisiin liittyen.
Times on tässä asiassa jälkijunassa. Esimerkiksi Hesari ja Nelonen tekevät jo paljon yhteistyötä, ja HS muistaakseni tekee pian Nelosen uutiset kokonaan. Luultavasti Times haluaisi hypätä askeleen pidemmälle löytämällä tulevaisuuden videotuotteen jonka avulla he voisivat kilpailla esimerkiksi Huffington Postin laajaa sisältöä vastaan.
Erityinen mielenkiinnonkohde ovat ”uudet tavat, joilla videosisällön avulla pääsee ihmisten koteihin”.
Uudet kuluttaja-alustat ja niitä tukevat sovellukset
Uutisten kuluttajat lukevat juttunsa hyvin monenlaisista lähteistä. Jotkut selaavat isolla näytöllä verkkosivuja Safari-selaimella, toiset näppäilevät Samsung-tabletin applikaatiota tai vanhaa Nokian kännykän selainta. Osa kuuntelee lehden podcastina iPodilta. Pelkkä kuluttaja-alustojen määrä on Timesille iso kustannuserä, sillä jokainen uudistus pitää testata jokaisella alustalla.
Videosisällön lisääminen tulevaisuudessa hankaloittaa kokonaisuuden hallitsemista entisestään.
Kuluttaja-alustojen puolella erityisen mielenkiinnon kohteena ovat eri tavat joilla sisältö palaa takaisin yhteen. Html5-sovellukset, API:t joiden avulla järjestelmän ylläpitäminen helpottuu ja erilaiset sisältömashup-sovellukset (en tiedä mitä Zimbalist tarkoitti viimeisellä) kiinnostavat Timesia sijoitusmielessä.
Olemassaolevan tiedon tehokkaampi hyödyntäminen
Timesillä on 161 vuoden uutistuotantomateriaali tallessa. Materiaali sisältää esimerkiksi kuvia, joista puuttuu kuvateksti, hyllykilometreittäin pohjustavaa materiaalia lehtijuttuihin ja tietysti myös kaikki julkaistut lehtijutut.
Uuden sisällön ja historiallisten arkistotietojen yhdistäminen uusilla alustoilla olisi kilpailuetu, johon lähes kukaan maailmassa ei pystyisi vastaamaan.
Pari hyödyllistä lisätiedonpalasta
Timesin iPad-applikaatiota on ladattu paljon. Yllättävää saattaa olla se, että eniten sitä on ladattu Kiinasta.
Times siirtyy verifioituihin impressioihin, kuten mainitsin aiemmassa blogauksessani.
– – –
Lue Nieman Labsin juttu New York Timesin tuotekehityksestä. Koska aloitin tämän tekstin nimiä pudottelemalla, niin mainittakoon myös että keskustelin matkallani myös oheisen Nieman Labin jutun kirjoittaneen Zach Sewardin (Twitter) kanssa. Zach vetää nykyään the Atlantic -lehden rohkeaa Quartz-kokeilua. Kannattaa vilkaista.
Johannes Koponen on yksi Scoopinion-palvelun perustajista. Scoopinion on edellisen Uutisraivaaja-kilpailun voittanut mediainnovaatio, joka auttaa tiedonvälitystä siirtämällä huomion klikeistä sisällön lukutapoihin. Scoopinion seuraa millä tavalla käyttäjät lukevat lehtijuttuja, ja valikoi lukunopeuden, läpilukuprosentin ja ja muiden käyttäytymistietojen avulla esille ne jutut, jotka ovat lukemisen arvoisia.