Uutisraivaaja-kisan voittaja Scoopinion ravisti perjantaiaamuna juhlakuplat mielestään ja alkoi kiivaasti töihin. Kilpailun voitto oli heille vain alku: suurin urakka on vasta edessä.
Toivon, että niin ikään Uutisraivaajan ensimmäinen vuosi on kilpailulle vasta alku. Uutisraivaajaa pitää parantaa, kehittää, uudistaa. Ensimmäinen vuosi oli pilotti.
1. Olen pohtinut seuraavia asioita Uutisraivaaja-vuoden mittaan: Mitä jos Uutisraivaajaa kehittäisikin enemmänkin ohjelman kuin kilpailun suuntaan? Ohjelmassa parhaille hakijoille tarjottaisiin valmennusta ja koulutusta. Tämän vuoden kokemuksen perusteella vain harvalla hakijalla ja finalistilla on käsitystä digitaalisen tuotekehityksen perusteista, palvelujen käyttöönoton haasteista ja niin edelleen. Monen projekti ehkä paranisi, jos tällaista koulutusta olisi enemmän.
Toisaalta, Suomessa on jo tällaisia yrityskoulutusohjelmia yllinkyllin: on AaltoES:n meiningit ja Tekesin ohjelmat. Jos samanlaista sisältöä tarjottaisiin Uutisraivaajassa, menisikö tämä liikaa paapomiseksi? Kilpailussa menestyäkseen hakijan pitää olla aloitteellinen, kunnianhimoinen ja haluta menestystä – silloin hakija pystyy myös etsimään tietoa ja taitoa kun tarvitsee eikä siihen mitään ohjelmia tarvitse. Päinvastoin, koulutusohjelma voi veltostaa hakijat.
2. Mitä jos hakemuksen yhteyteen pitäisi heti ensimmäisessä vaiheessa liittää jonkinlainen visuaalinen esitys siitä, mitä idealla haetaan? Teknisesti suuntautuneet ihmiset ole aina taitavia kirjoittajia. He pystyisivät kuitenkin esittämään ideansa visuaalisesti esimerkiksi näkymäehdotusten avulla.
3. Pitäisikö hakemusten olla julkisia? Amerikkalaisessa Knight News Challengessa hakija voi valita, julkistaako hakemuksensa kenen tahansa nähtäväksi netissä vai lähettääkö hän hakemuksensa luottamuksellisena. Julkisuuden etu on se, että samoista aiheista kiinnostuneet löytävät toisensa ja voi syntyä uusia tiimejä, verkostoja aiheiden ympärille.
4. Pitäisikö kilpailun hakua rajata jotenkin? Entä jos hakemukset kategorisoitaisiin teemoittain, esim. ansaintamallit, mobiili, jne. Mutta eivätkö tällaiset jaot ole keinotekoisia? Ja kuinka helposti ne sulkevatkaan pois ideoita, joita kukaan ei ole tullut edes ajatelleeksi.
5. Mitä jos hakijat saisivat ensimmäisen kierroksen jälkeen lyhyen palautteen projektistaan? Esimerkiksi 30 parasta saisivat tällaisen palautteen. Sen jälkeen he saisivat lyhyen aikaa parantaa hakemustaan ja vastata palautteessa esitettyihin kysymyksiin. Näin projektit parantuisivat ja tuomaristo saisi jo tässä vaiheessa tuntumaa hakijoihin.
6. Tapahtumat olivat tärkeitä ensimmäisenä Uutisraivaaja-vuotena. Tapahtumissa ihmiset verkostoituvat, ideoita esitettiin, kannatettiin ja tyrmättiin. Tämä on tärkeää, sillä Uutisraivaaja-kilpailun tavoite ei ole vain mahdollistaa innovaatioiden kehittämistä kehitysrahalla vaan myös herättää keskustelua journalismin tulevaisuudesta ja synnyttää uusia verkostoja, jotka mahdollisesti pystyvät uudistamaan journalismin kenttää.
Mistä löytyisi hyviä kumppaneita tapahtumien järjestämiseen? Millaisia tapahtumien pitäisi olla, että ne ovat hyviä?
7. Viimeisenä ja tärkeimpänä: Mitä mieltä olette näistä ajatuksista?
Chicagon kentältä terveisin,
Tanja
Hyvää pohdintaa, tässä vähän jatkoa. Kilpailu vs. ohjelma -kysymyksestä olen sitä mieltä, että vielä yhden pilotin jälkeen ei kannata koittaa lanseerata liian raskasta ohjelmaa. Eli määräaikainen strukturoitu kilpailu vielä seuraavallakin kerralla.
Visuaalista esitystä kannatan ehdottomasti! Jos idea on luonteeltaan sellainen, että siitä ei (vielä) mockupia tai vastaavaa pysty piirtämään, voi kuvituksella ilmaista jotain muuta puolta innovaatiostaan. Alkuvaiheen visualisointi voitaisiinkiin pyytää ilman sen suurempia määreitä: ”esitä ideasi yhdellä kuvalla”.
Tiettyjen vaiheiden harkittu avaaminen on hyvä tavoite. Ehkä hakemuksia ei kannata alusta loppuun kehitellä julkisesti (paitsi jos kilpailija tosiaan itse niin haluaa). Sen sijaan joku tietty kohta prosessissa voisi olla voimakkaasti crowdsourcattu.
Kategoriat ovat keinotekoisia, kuten sanoit. Sen sijaan palautteen antaminen on ehdottoman toivottavaa, jos vain organisaatiolla on resursseja siihen. (Voisiko tätä kohtaa osittain ulkoistaa/avata?)
Kaiken kaikkiaan uutisraivaaja kilpailu oli hyvin järjestetty ja kilpailuun osallistuminen oli hauskaa. Muutama ajatus.
Parempia hakemuksia: Tarviiko hakemusten olla parempia? Mielestäni uutisraivaaja-kilpailun yksi suurista hyvistä puolista on matala osallistumiskynnys. Usein hyvät ideat tarvitsevat jonkun ulkopuolelta tulevan kipinän lähteäkseen liikkeelle. Mielestäni Uutisraivaaja on mahtava juuri tässä roolissa. Julkinen hakemus on hyvä idea.
Kilpailijoiden sparraus: Varsinkin kokemattomammat kilpailijat eivät aina osaa kysyä oikeita kysymyksiä koska vastaavanlaista projekti kokemusta ei ole. Kaiken oppii, mutta jonkunlainen neuvonta voisi nopeuttaa oppimista.
Finaalivaiheessa tapahtumia olisi voinut olla enemmänkin kilpailijoiden kesken. Finalisteilla kun on paljon yhteistä.
Yritys ei ole ainoa toteutusmalli ideoille ja toivottavasti innovaatio kilpailusta ei tule yrityskoulua.
Loistavia pointteja!
Visuaalisuus siis ehdottomasti messiin, samoin mahdollisuus julkisuuteen hakemusprosessin aikana, jos haluaa.
Lillilla hyva pointti: onko kilpailu kilpailu, ohjelma, vai yrityskoulu? Mielestani ei ainakaan jalkimmainen. Yrityskouluja on jo Suomessakin useita.